Massamusiikkilyriikka ärsyttää aika-ajoin.
Heipähei sinne ruudun toiselle puolelle koska en näe sua täällä mun työhuoneessa yliopistossa. (Kuvat kuvaavat artistin hohtoa, joka on yksin, eikä seuraa muiden jalanjälkiä.)
Haluisin nyt avautua eräällä tavalla massamusiikista ja tarkemmin sanottuna niiden biisien lyriikasta. Olen nimittäin huomannut, että samoja aiheita pyöritellään melkein joka biisissä, mutta vain eri sanoin. Joskus tuntuu, että mitään persoonallista ei löydy massamusa kentältä tällä hetkellä. Tavallaan tuntuu, ettei sieltä ole ikinä löytynyt mitään uutta, erilaista ja persoonallista. Rakkausbiisejä, erobiisejä, ihastusbiisejä. Seksi- biletys- ja perjantai jyrää -biisejä. Elämä on parasta tai hirveintä -biisitkin on tullut kuultua jo loppuun asti. En sano, että ne olisivat itsessään huonoja mutta olen kyllästynyt kuulemaan samoja aiheita jokaikisessä. Missä on persoonalliset biisit. Missä on miesten autokorjausräpit ja naisten tukansäätövinkkirokki. Okei, myönnetään, en kuuntele juurikaan rokkia. Siispä sellainen ollaan saatettu jo tehdä enkä edes ole tietoinen siitä. Myönnetään, kuuntelen poppia, räppiä ja EDM -alalajeihin kuuluvaa chillsteppiä, chillouttia, deeppiä, ambienttia ja lo-fia. Jotain muitakin toki aika-ajoin mutta ne ovat sellaisia "vierailuja" toisilla genrekentillä. Joo, tiedän miksi tällaisia ei ole tullut vielä vastaan. Ne eivät myy. Voisiko vaikka spotify perustaa UG -genrelistan, josta löytyisi UG -musiikkia kaikista genreistä. Ois mielenkiintoista kuunnella sitä viikoittain.
Löysin Ruger Hauerin juuri kun he lopettivat. Löysin heidän siis liian myöhään. Toisaalta on onni kun Tommi alkoi tekemään soolouraa. Hän osaa tehdä uskomattoman hyvää ja koukuttavaa räppiä. Se lyriikka, mitä Tommi sylkee, on ihailtavaa. Suomenkieli on rikkaimmillaan Paperi-T ja Tommin lyriikoissa. On niitä muitakin, Nikke Ankaran pahoi poikii, luotiliivit, tuuleen sekä Nikestä kii muunmuossa. Ahti ja Lukas Leon on kiinnostavia artisteja, vaikka Lukaksen esikoisalbumi olikin hieman pettymys. Onneksi tiedän, että Lukas osaa sylkee hullunlailla kuten myös Ahti. He eivät ole pettymyksiä, he ovat yllätyksiä. Katja Koo on myös nouseva UG räppäri jota seuraan innolla. Toivon, että nämä artistit eivät lähtisi massamusiikin kurimukseen. Uraa artistina voi luoda muutenkin kuin sillä, että kosiskelee levy-yhtiöitä.
Hyvää musiikillista päivää sinulle!
Hyppivä Tapio
Haluisin nyt avautua eräällä tavalla massamusiikista ja tarkemmin sanottuna niiden biisien lyriikasta. Olen nimittäin huomannut, että samoja aiheita pyöritellään melkein joka biisissä, mutta vain eri sanoin. Joskus tuntuu, että mitään persoonallista ei löydy massamusa kentältä tällä hetkellä. Tavallaan tuntuu, ettei sieltä ole ikinä löytynyt mitään uutta, erilaista ja persoonallista. Rakkausbiisejä, erobiisejä, ihastusbiisejä. Seksi- biletys- ja perjantai jyrää -biisejä. Elämä on parasta tai hirveintä -biisitkin on tullut kuultua jo loppuun asti. En sano, että ne olisivat itsessään huonoja mutta olen kyllästynyt kuulemaan samoja aiheita jokaikisessä. Missä on persoonalliset biisit. Missä on miesten autokorjausräpit ja naisten tukansäätövinkkirokki. Okei, myönnetään, en kuuntele juurikaan rokkia. Siispä sellainen ollaan saatettu jo tehdä enkä edes ole tietoinen siitä. Myönnetään, kuuntelen poppia, räppiä ja EDM -alalajeihin kuuluvaa chillsteppiä, chillouttia, deeppiä, ambienttia ja lo-fia. Jotain muitakin toki aika-ajoin mutta ne ovat sellaisia "vierailuja" toisilla genrekentillä. Joo, tiedän miksi tällaisia ei ole tullut vielä vastaan. Ne eivät myy. Voisiko vaikka spotify perustaa UG -genrelistan, josta löytyisi UG -musiikkia kaikista genreistä. Ois mielenkiintoista kuunnella sitä viikoittain.
Löysin Ruger Hauerin juuri kun he lopettivat. Löysin heidän siis liian myöhään. Toisaalta on onni kun Tommi alkoi tekemään soolouraa. Hän osaa tehdä uskomattoman hyvää ja koukuttavaa räppiä. Se lyriikka, mitä Tommi sylkee, on ihailtavaa. Suomenkieli on rikkaimmillaan Paperi-T ja Tommin lyriikoissa. On niitä muitakin, Nikke Ankaran pahoi poikii, luotiliivit, tuuleen sekä Nikestä kii muunmuossa. Ahti ja Lukas Leon on kiinnostavia artisteja, vaikka Lukaksen esikoisalbumi olikin hieman pettymys. Onneksi tiedän, että Lukas osaa sylkee hullunlailla kuten myös Ahti. He eivät ole pettymyksiä, he ovat yllätyksiä. Katja Koo on myös nouseva UG räppäri jota seuraan innolla. Toivon, että nämä artistit eivät lähtisi massamusiikin kurimukseen. Uraa artistina voi luoda muutenkin kuin sillä, että kosiskelee levy-yhtiöitä.
Hyvää musiikillista päivää sinulle!
Hyppivä Tapio
Kommentit
Lähetä kommentti